perjantai 3. kesäkuuta 2016

Totta tv:ssä ja nyt myös kirjassa

Piia Leino: Ruma kassa
Johnny Kniga, 2016
223 sivua
Lainattu kirjastosta

Tositeevee on nykyajan teineille ja parikymppisille ihan normiformaatti. Eivät ole eläneet aikakautta, jolloin ihmeellisistä ihmeellisin tavisten tirkistelymuoto oli Napakymppi ja… no, muuta ei nyt tule mieleen. Kaikkinainen moderni esille tulemisen ja olemisen tärkeys on nostanut myös tämän ohjelmatyypin normiksi tv-tarjonnassa. Kaikkea voi laittaa miljoonayleisön edessä kuntoon: kiloja, kotia, hotelleja, pari- ja perhesuhteita.

Toimittaja Piia Leinon esikoiskirja Ruma kassa laittaa kuntoon itsetuntoa ja ulkonäköpaineita – tosi-tv on siirtynyt nyt kirjan kansien sisälle. Kirjan päähenkilö Sarianna on töissä lähikaupassa ja kokee itsensä sellaiseksi kuin kirjan nimi vihjaa. Sattuman kautta Sarianna päätyy mukaan uuteen tv-ohjelmaan, jolla on kenties hieman moraaliton perusidea: osanottajia etsitään kahteen eri kilpailujoukkueeseen, sillä ohjelman nimi on Kaunottaret & hirviöt. Ja selvää lienee, ettei Sarianna kuulu ensimmäiseen ryhmään, mutta kilpailumatkalle Thaimaaseen hän lähtee ja pakkaa mukaansa epävarman itsetuntonsa.

Osallistuin 25.5. Kansallisteatterin, Tammen, WSOY:n ja Johnny Knigan järjestämään kevään viimeiseen Bloggariklubiin, kun aihe oli sopivasti huumorimielellä. Piia Leino oli paikalla kertomassa esikoisestaan ja teatterin puolelta näytelmäkirjailija Juha Jokela raotti tulevan teoksensa Sumun verhoa. Kun bloggaajakollegani Kirsi Ranin Kirsin Book Clubista oli tulossa samaiseen tapahtumaan, kutsui Kirsi minut kirjoittamaan kanssaan yhteisbloggauksen Rumasta kassasta.

Näin me kaksi Lahen tyttöä pohdimme tätä ronskia romaania:

TANI: Sijoitin saamani etukäteistiedon mukaisesti Leinon Ruman kassan hömpän ja kevyen viihteen lukugenreen, mutta sisältö yllättikin, positiivisesti juuri painoarvollaan. Siinä missä viihteellisyys oli itse tapahtumien asetelmassa – rumat ja fiksut tositeeveessä vastaan kauniit ja tyhmät –, olivat vakavat arvot henkilöhahmoissa ja heidän asennoitumisessaan. Koitko kirjan samoin?

KIRSI: Minulle Rumaa kassaa oli mainostettu nimenomaan hauskana, ja sitä se varmaan joillekin onkin. Olen kuitenkin siinä mielessä täysi tosikko, että kiusaamisen kaltainen ulkonäön pilkkaaminen ei yhtään naurata. Mutta luin kirjaa oivaltavana nykymenon kritiikkinä, johon kyllä sisältyy riemastuttavia kohtauksia. Toisaalta tosi pelottavaa, että Piia Leinon mielikuvitukseen perustuva tosi-tv-formaatti voisi olla ihan totta. Mitä arvelet, tuleeko Kaunottaret ja hirviöt -kisa tuotantoon?

TANI: Toivon ettei tule, koska jo se että tieten tahtoen haettaisiin henkilöitä, joiden oletusarvona on jonkinasteinen rumuus, on pinnallisen leimaavaa; kauneus ei voi koskaan olla sitä, siis negatiivisesti leimaavaa. Ulkonäkö on kuitenkin asia, jolle emme mitään voi, ja tuomitsen periaatteessa turhamais-esteettisistä syistä tehdyt kauneusleikkaukset, joiden tarkoitus on oikeastaan kohentaa vain väärentynyttä minäkuvaa. On eri asia tehdä rinta puuttuvan tilalle kuin suurentaa A-kuppia ceeksi.

KIRSI: Aivan. Kirjassa on loistava loppuhuipennus juuri tähän liittyen. En spoilaa, mutta Piia vetää ihan överiksi siinä, mihin kisan palkintolahjakortti käytetään. Tai ilmeisesti sekin on arkipäivää, mutta haluammeko oikeasti lukea siitä?

TANI: Sarianna on kovin samaistuttava päähenkilö, vaikkei itse ehkä paino-ongelmien tai kovin kummallisten ulkonäkökomplikaatioiden kanssa painisikaan. Mikä ihme teki Sariannasta niin inhimillisen? Samaistuuko sitä lukija helposti heikkoihin ja sorrettuihin?

KIRSI: Sarianna havainnoi maailmaa kuten STT:n toimittaja Piia Leino. Kommentoi kaiken näkevänä kassana suomalaisen yhteiskunnan jakautumista ja järjen äänenä tosi-tv-touhua. Myönnän, että minua ärsyttää kirjan nimi, Ruma kassa, sillä se sisältää arvolatauksen, kassamyyjien vähättelyn. Kassamyyjien työ on monipuolista ja aivan ratkaisevaa asiakaskokemuksen kannalta! Tämän Piia kyllä tietää, sillä hän on itsekin työskennellyt kassana. Sarianna on myös kiltti ihminen, ja olen mielelläni kilttien puolella, etenkin kun he ottavat ohjat käsiinsä kuten kirjassa muutaman kerran tapahtuu. Kun sympatiani olivat Sariannan ja muutaman hänen tiimiläisensä kanssa, niin antipatiani kohdistui kisajärjestäjiin, mitä iljetyksiä! Näkyykö tekstistä mielestäsi myös se, että Piia on opiskellut naistutkimusta?

TANI: Toki Ruma kassa sisältää arvo-oletuksen mutta inhorehellisen sellaisen; se kertonee vain siitä, miten me modernit ihmiset stereotyyppisesti ajattelemme – ikävä kyllä. Ai en tiennytkään, että hän on opiskellut naistutkimusta! No ei välttämättä näy tai että Leino kertoo vain siitä, minkä me jokainen nainen oikeastaan jo tiedämme. Luen juuri nyt aikamoista vastinetta Rumalle kassalle jenkkiversiona, ja onkin hauska pian arvostella se tähän vanaveteen.

KIRSI: Taidat olla saman Julie Murphyn Dumplinin kimpussa kuin minäkin!

(Kyllä!)

TANI: Kielellisesti Kassa toimii ja oli sopivasti kepeää ja tyyliteltyä. Suuria naurunpurskahduksia en kuitenkaan kokenut; huumori oli enemmänkin näkövinkkelissä (huvittavaa) kuin verbaliikassa ja sen mukaisessa akrobatiassa. Koomisuus syntyi juuri siitä, miten päähenkilö katselee maailmaa ja miten toiset hahmot ovat stereotypioidensa edustajia. Siis tiettyä satiirin ainesta.

KIRSI: Minustakin kieli oli sujuvaa ja fiksua, tarinan eteneminen koukuttavaa kuten tosi-tv:ssä. Havahduttavaa oli tunnistaa omia stereotyyppisiä ajatuksia esimerkiksi siitä, kuinka haluttava pulska ihminen on.

TANI: Aivan! Samaa ajattelin minäkin lukiessani. Koko ajan minulla oli takaraivossa ajatus siitä, miksi elämästä tuntuu tulleen fitness-keskittynyttä itsensä koristamista ja kohottamista keinolla millä hyvänsä ja luomu tunnetaan vain ruokateollisuudessa. Tähän Ruma kassa antoi oman puheenvuoronsa. Se on ehdottomasti pienen ja tavallisen näköisen ihmisen puolella. Se tulee esille jo näkökulmasta – kirjassa eivät vastapelurit, kaunottaret, saa omaa ääntään esille. He jäävät pakostakin tyhmiksi kiiltokuviksi, ainakin alkuun.

KIRSI: Koin, että loppupeleissä kaikkia kirjan henkilöhahmoja oli mahdollista ymmärtää ihmisinä, jättää silikonit ja läskit sivuun ja oikeasti nähdä heidän tuntemuksiaan ja motiiveitaan. Yritin juuri aamulla selittää teinityttärelle, että hänen seuraamansa tosi-tv Kardashianin perheestä on lavastettua totuutta, mutta en tainnut olla riittävän vakuuttava. Luulenpa, että aika moni muukin uskoo, että tosi-tv:ssä ollaan ihan tosissaan eikä tuotantotiimin valitseman näkökulman edustajina.

TANI: Niinpä. Siksi en ymmärräkään, miksi ihmiset haluavat mennä tositoosaan vääristämään persoonallisuuttaan.

KIRSI: Odotapas vaan, kun sinulle tullaan tarjoamaan osallistumista vaikkapa kirjaleirille Lapin erätuvalla, jossa vähän kisataan ja voittaja saa sen 100 000 euroa.

TANI: Ai kirjaleirille? Jaaaa, mutta sehän olisi IHAN eri asia. Sehän olisi kirjateeveetä, siis fiktiota!

KIRSI: Meillä Kirsin Book Clubissa annetaan kirjoille tähtiä 1–5. Minä antaisin Rumalle kassalle plussaa tarkkanäköisestä analyysistä ja loistavasta ideasta. Lievää miinusta tulee siitä, että tarina ei mielestäni kantanut ihan koko matkaa yhtä vahvana. Ja pakko on todeta, että Thaimaassa pitkään asuneena minun oli vaikea kuvitella saarta ilman käärmeitä ja ennen kaikkea hyttysiä. Mutta ilman muuta Ruma kassa on hyvä esikoinen ja kolme tähteä! Montako tähteä sinä antaisit?

TANI: Samoin, tuo kantavuusongelma kävi minullakin mielessä. Mutta antaisin vielä yhden puolikkaan siitä, että kirja onnistui yllättämään positiivisesti eli 3,5 tähteä. 

4 kommenttia:

  1. Hauska postaus tuo teidän keskustelu :)
    Saait minulta palkintopokaalin ole hyvä :)
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-avard.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mai anteeksi - luen blogin kommentteja joskus töissä (hyi hyi!) ja siksi kommentointi unohtuu, kun ei siinä hetkessä kommentoi! :-o
      Kiitos pokaalista, menen nyt tutustumaan tarkemmin!

      Poista
  2. Beast-tytöt olivat symppiksiä ja lopussa kaunottaretkin, varsinkin Amanda. :)
    Uskottavat ja hersyvät henkilöhahmot, mutta melkein kaikki miehet olivat niljakkeita. Ehkä vähän ykspuolinen näkökulma.
    Lukemisen arvoinen; kevyttä ja vakavaa samoissa kansissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsos Aki: miehet OVAT niljakkeita! Siinä se! :-D

      Poista