Lost in København

Jos olisin kaupunki, olisin Kööpenhamina. Yhtä aikaa perinteinen ja moderni, toisaalta helppo, silti sekava ja ajan kerrostama. Vähän rosoinen, kuitenkin aina iloinen, elävä ja vilpitön. En tietenkään sano, että olen juuri tuollainen ihmisenä. Tämä on täysin konditionaalissa.

You are leaving the Vesterbrø sector.
Jotain mätää Tanskanmaassa. Todellakin. Kun siellä kerran käy, sisälle jää pieni iloinen liekki valaisemaan kuin vaalean hotellivirkailijan hymy. Liekki lepattaa turistin muistoissa. Vähän vaivaakin. Miksi kaikki ihmiset vaikuttavat olevan niin iloisia, tohtisiko sitä sanoa että onnellisia Tanskanmaassa? Siinä on jotain mätää todellakin. Eihän onni ole ihmisen perusoikeus; elämähän on tarpomista jääsateessa ja taistelua hiekkamyrskyä vastaan.

Pyrähdin siskojen kanssa smørrebrødin luvatussa maassa. Tarkoitus ei ollut matkailla mitenkään ylevästi, vaan ihan reilusti nauttia kauniiden harmaiden asioiden shoppailusta, hyvin syömisestä ja nukkumisesta sekä ihailla kuninkaanlinnaa. Sen lisäksi, että rakastan kirjoja, rakastan kauniita harmaita asioita, jotka voivat näyttää huiveilta, purnukoilta tai seiniltä. Niitä olisi kiva keräillä matkalaukut ja vähän siskojenkin täyteen, mutta vähärahainen humanisti lähinnä haaveilee todellisesta tanskalaisuudesta. Hieman lohtua ja uskoa johdatukseen tuo kuitenkin erään lapsuudenystävän minulle aikoinaan antama lempinimi, Tanska-Danmark. Ei ihan joka tytön nimi, mutta kätevä ystävyyssuhteissa kuitenkin.

Koska tämä ei ole matkablogi vaan muistaakseni kirjallisuus-, kerron vain lyhyesti, että sympaattisessa Boutique Hotel Andersenissa Vesterbrøssa nukut nautinnollisen nätisti ja syöt kompaktin, laadukkaan aamiaisen etkä oikeastaan kaipaa yhtään mitään. Paitsi ehkä huonetta ylimmästä kerroksesta, jos sait kadunpuoleisen alakerroksista, mutta tämänhän jokainen kaupunkimatkailija osaa ottaa huomioon. Vesterbrølla on maineensa, sellainen piripäiden Kallio, mutta nämä nyt ovat vain niitä juttuja, joita on kiva kertoa matkailijoille. Ihan tavallista elämää täynnä tuo kaupunginosa, isiä ja lapsia liikkuvissa laatikoissa pyörän edessä, koiria aamupissalla, tyttöjä työpaikoillaan.

Taivaallisen – tai siis tarkoitan tanskallisen – hyvää pitsaa (gourmet!) syöt ravintola Motherissa ja pääset samalla sisälle kertaheitolla trendiköpisläisyyteen Meatpack Districkin varjoissa. Englanti on toinen kotimainen, eikä turistin ole vaikea tuntea itseään Motherissa yhdeksi heistä. Ja kiitos, söin elämäni ehkä parhaan vegepitsan ja nuorruin 20 vuotta sympaattisen tarjoilijapojan luonnonkiharoista!

Linnahenkiselle ihmiselle käynti rauhallisessa Christiansborg Slotissa maaliskuisena lauantaina on mannaa. 120 DKK:lla pääset linnakierroksen lisäksi vilkaisemaan rauniot maan alla ja katsastamaan kuninkaanlinnan tallin valkoiset tšekkihevoset ja ne kultaiset vaunut, joilla kuningatar Margaretha kaikkein merkittävimpinä päivinä kansan keskuudessa ajelee. Mielestäni hyvin sijoitettua rahaa, mutta edellyttää kävijältä toki, että kovin konventionaalinen linna-arkkitehtuuri kiinnostaa. Ja hevoset.

Tanssivat kuninkaalliset
Kirjastosalien aatelia

Ja täytyyhän kirjaihmisen käydä paikallisessa kirjakaupassa. Jos Arnold Busckin kirjakaupasta ei mukaan tartu kiehtovan kaunis Harper Leen englanninkielinen erikoispainos To kill a mockingbird -klassikosta (vaikka oli harmaa kangaspohja, en sittenkään ostanut!), aina voi ostaa johdatuksen hyggeilyn sopukoihin, The Guardianin ulkomaankirjeenvaihtajan Patrick Kingsleyn kirjan How to be Danish. Se lupaa olla matka Tanskan kulttuurin sydämeen, joten tässähän tuli ostettua samalla toinen matka ihan asian ytimeen.

Koska Tivoli avaa salaiset porttinsa vasta huhtikuusta, jäi tällä kertaa iltakävely lamppujen varjoissa väliin. Toisaalta se tai Nyhavn-sataman värikkäät pikkutalot eivät ole minusta kaupungin parasta antia. Kyllä se on ne hymyt, jotka viipyvät kiireisen kaupungin tanskalaisilla kasvoilla maaliskuussakin, kun tuulee 10 metriä sekunnissa eikä taivas hyvää lupaa. Seuraavana päivänä voi kuitenkin paistaa aurinko. Siksi on hyvä hymyillä jo tänään.

Such a rainy day in Copenhagen...
Yksi vaalea tsekkiläinen
Pörröpäiden armeija
Kultaakin kalliimmat kuningattaren kärryt
Tässä kellarissa sai aitoa ja oikeaa Tanskan voikkaria!
Matkalla pienen kuuluisan neidon luo

Kommentit

Suositut tekstit